Hapanleipäjuuri odottaa vaivaajaansa Eila Seppäsen leivontakamarin ikkunalla. Juuri on peräisin 1800-luvulta, Seppäsen isoäidin hoteista. Silloin juurta säilytettiin puisessa tiinussa, tai leipäsaavissa, kuten täälläpäin sanottiin.

Nykyään puoji, eli kylmä huone, jossa juurta säilytettiin, on muuttunut pakkaseksi ja leipäsaavi pakastepussiksi. Maku ja resepti ovat kuitenkin vuosikymmenten jälkeen samat.

Juurta on ruokittu ruisjauhoilla ja vedellä edellisenä päivänä ja siitä on saatu vetelä velli. Taikina on käynyt noin vuorokauden. Enää puuttuu suola ja hiiva. Niiden määrä on aina vakio, mutta kun juuritaikina siirretään taikinakoneeseen ja alustaminen alkaa, ei mittaa enää tarvita.

Kädet vaivaavat taikinaa ja tunnustelevat, vieläkö jauhoja tarvitaan lisää.

- Kyllä sen on vuosien varrella oppinut tuntemaan, milloin taikina on sopivaa. Ruisleipä taikinasta tehdään kiinteää, Seppänen kertoo. 

Lue lisää uusimmasta Kuriirista.